HCU - Jekyll ja Hyde - Luku 1

Heavy Containment Unit
Jekyll ja Hyde

I

Musta helikopteri laskeutui lähemmäs ilmaa halkovia pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjien välistä syöksyivät aamuauringon ensimmäiset säteet. Oli vielä varhaista, mutta New York ei nukkunut. Ei tänä yönä. Helikopteri lensi tasaisen varmasti pilvenpiirtäjien välissä. Max Connor kurotti päätään nähdääkseen edes vilauksen tuhoutunutta Manhattania.

"Jumalauta" lentäjän ääni särisi Maxin kypärässä. "Mitä täällä tapahtui?" "Miksi täällä on-" Radiossa napsahti ja puhe lakkasi. Max katsoi vasemmalle. Ryhmän jäsenet muodostivat tunteiden spektrin. John Presley katseli rauhallisesti eteensä. John oli aina tyyni, kolmen vuoden sotiminen Irakissa ei ollut jättänyt häneen näkyviä jälkiä. Denzel Brooks hieroi kasvojaan hermostuneena. Max tiesi jo, että hän vitsailisi tilanteesta hetkenä minä hyvänsä. "Otuksen pöksyt taitavat todella kiristää kivesten kohdalta."

Siinä se tuli. Denzel hykerteli itsekseen. "Oikeasti, siinä menee hermot." Joan Charles oli alusta lähtien kiinnostanut Maxia eniten. Nuori, tummahiuksinen nainen katseli ulos. Max jäi tuijottamaan Joanin kasvoja. Hänellä oli kauniit, hieman pyöreät piirteet, mutta hänen silmissään oli kovuutta joka oli samaan aikaan pelottavaa ja kiehtovaa. Joan sylkäisi suustansa pienen ruskean nuuskapallon. Nuuska lensi ulos helikopterin avonaisesta oviaukosta. Joan käänsi katseensa kohti Maxia. Max säikähti ja käänsi katseensa nopeasti maahan. Hetken kuluttua hän katsoi takaisin ja huomasi pienen hymyn Joanin kasvoilla.

Joanin takana oli helikopterin viimeinen matkustaja. Maxin silmät lukittuivat Robert Skelteriin. Robertin kasvoilla oli valkoinen muovimaski joka peitti hänen suunsa ja nenänsä. Max tunsi kylmäävää kauhua katsellessaan Robertin sulkeutuneita silmiä. Max ei tiennyt mikä maskin merkitys oli, mutta se sai Robertin näyttämään Hannibal Lecteriltä scifi-elokuvassa. Robert avasi silmänsä ja käänsi päänsä kohti Maxia. Robertin kylmät siniset silmät pureutuivat Maxiin ja Max tuijotti kylmään syvyyteen. Max hätkähti ja katsoi muualle, painautuen penkkiä vasten, mutta hän ei enää voinut piiloutua Robertin tuijotukselta.

II

Kapteeni Jackson Memphis käveli poliisikonstaapelin vierellä valkoisen pölyn peittämällä aukiolla. Ryhmän jäsenet seurasivat Kapteeni Memphisin painokkaita askelia. Heavy Containment Unitin jäsenet olivat pukeutuneet nykyaikaiseen panssaroituun taisteluasuun. Heillä oli metalliset kypärät joiden etuosassa oli nahkainen maski ja tummat linssit. Tummissa linsseissä oli pimeänäkötoiminto ja lämpökamera. Maski jatkui nenän päälle.

HCU:n jäsenillä oli aseistuksena tuliterät RTD-rynnäkkökiväärit, joissa oli kranaatinheittimet, lasertähtäimet ja erittäin kevyt runko.

Aukion viereiset korkeat kerrostalot olivat romahtaneet maahan yhtä lukuunottamatta. Aukiolla oli viisi paloautoa. Denzel Brooks näki palomiehiä kantamassa ruhjoutuneita ihmisiä ulos romahtaneesta talosta. Poliisikonstaapeli pysähtyi ehjän kerrostalon eteen. "Meillä on tarkka-ampujat lähimmillä katoilla." konstaapeli Berck totesi. Memphis katsoi konstaapelia. "Liian kaukana" Berck lisäsi. Memphis murahti hyväksyvästi.

"Sotilaat!" Memphis huusi. "Teillä on kaikilla koulutuksenne. Teillä on.. kykynne." Memphis katsoi ryhmänsä jäseniä. "Me olemme omillamme nyt. Ei ilmatukea. Ei tarkka-ampujia." Denzeliä alkoi taas hermostuttaa. Hänen mielensä luontainen puolustuskeino, huumori, alkoi muodostaa vitsiä. Härskiä vitsiä. Denzel joutui pidättelemään itseään ollakseen sanomatta sitä.

Kapteeni Memphis käveli hermostuneen näköisen vahtimestarin luokse. Aulassa oli tusinan verran partiopoliiseja ja kuusi SWAT-erikoisryhmän poliisia. "Mikä tilanne" Memphis kysyi vahtimestarilta. "Se hirviö on 20. kerroksessa" vahtimestari sanoi ja pyyhki nenäliinalla hikeä kasvoiltaan. "Puhuin sille ovipuhelimen kautta." Memphis katsoi vahtimestaria, joka pyyhki jälleen hikeä kasvoiltaan käsi väristen. "Se.. Larson muuttuu, jos joku menee ylös" vahtimestari sanoo kauhusta väristen.

Memphis kääntyi kohti ryhmää ja totesi: "Larson vaatii uutta kemikaalia, jonka pitäisi estää hänen muodonmuutoksensa Otukseksi." Ryhmä katsoo Memphisiä hiljaa. "Kaatakaa hänet. Punainen koodi. Voimankäytöllä ei rajoituksia."

III

Kaikki oli sumeaa. Välähdyksiä, mielikuvia täynnä verta ja sairautta. Seinä jossa oli verisiä kädenjälkiä. Kirkuva nainen. Sen jälkeen valkoisia seiniä ja rauhallisia ääniä. Tyhjyyttä. "Bob" kuului rätisevä ääni. "Eteenpäin."

Maski esti Robertia puhumasta, ja siru joka oli kytketty hänen päähänsä esti häntä liikkumasta vapaasti. Robert ei voinut kulkea 500 metriä kauemmas Jackson Memphisin hallintalaitteesta. Memphis saattoi ottaa Robertin hallintaansa milloin tahansa. Tähän mennessä Memphis ei ollut käyttänyt laitetta muuhun kuin käskyjen antamiseen.

Robertin ja Denzelin yläpuolelta kuului konepistoolien pauketta. Epäselvää, voimakasta huutoa. Ylhäällä oli vielä muutamia SWAT-miehiä elossa. John Presley käveli Robertin ja Denzel Brooksin perässä.

"Kyllä. Läntisellä ovella. Selvä." Denzel sanoi radioonsa. "Mennään, herra Lecter" Denzel tokaisi ja naurahti. "Muista: revi Brooksin kulkuset irti" Robert ajatteli. Miehet olivat nyt ovien luona. "No niin. Ristin merkki" Brooks sanoi ja teki sormillaan ristikuvion rintaansa. Brooks potkaisi oven sisään.

IV

Joan Charles painoi laukaisimen nappia. Toinen toimiston pääovista räjähti saranoiltaan ja lensi sisään 20. kerroksen toimistoon. Joan katsoi pimeyteen. "Pelkääkö joku pimeää?" Joan sanoi. "Sisään" Kapteeni Memphis murahti. "Minä" Joan sanoi ja nosti kätensä ylös. Max hymyili ja Joan vastasi hymyyn. "Sisään!" Kapteeni Memphis huusi. Joan astui sisään pimeään toimistoon. Hän otti muutaman askeleen näkemättä eteensä ja kompastui. Joan kaatui lattiaan kylki edellä. "Au!" hän huudahti.

Max tarttui Joanin käsivarteen ja tämä nousi ylös. "Kiitti" Joan sanoi. "Päivän opetus" Memphis tokaisi lakonisesti. "Pimeänäkö päälle". Joan tunsi itsensä typeräksi. Hän laittoi sormensa kypärän sivulle. Kypärän tietojärjestelmä käynnisti pimeänäön ja Joan näki jälleen eteensä. Joan oli kompastunut poliisin ruumiiseen.

Ruumiin oikea käsi oli taittunut epäluonnolliseen asentoon. Poliisin kasvot olivat veressä ja osin murskaantuneet. "Uh.." Joan äännähti. Hän laittoi käden suulleen ja tunsi pahoinvoinnin aallon. Ruumis ei ollut aulan ainoa. Joan laski nopeasti ainakin viisi ruumista.

Infotiskin takaa kuului ähkimistä. Joan kiersi tiskin taakse. "Älkää puhuko" Joan sanoi. "Jalat.." maassa makaava mies sanoi. Joan katsoi miehen alaruumista. Hänen jalkansa olivat katkenneet ja osoittivat eri suuntiin. Miehen alla oli verilammikko. "Vaimolle.. Vera.." mies sanoi ähkien. "Meillä ei ole aikaa" Memphis sanoi. "Lääkintämiehet hoitavat häntä pian." Joan katsoi tiukasti Memphisiä. "Hoitavat?" Joan kokeili miehen taskua ja otti sieltä puhelimen. Hän kosketti kosketusnäyttöä ja etsi puhelinluettelosta miehen vaimon numeroa. Hän löysi Vera Cosanovan ja painoi soittonappulaa.

Joan asetti puhelimen miehen korvalle ja asetti sitten rauhallisesti miehen käden puhelimelle. "Vera on siellä" Joan sanoi. Mies katsoi Joania lasittunein silmin ja hymyili. Joan nousi ylös.

V

John Presley heitti savukranaatin käytävälle. Kranaatti pyöri lattiaa pitkin ja alkoi savuta suhahtaen. "Otus on kova jätkä" John sanoi Denzelille. "Irakissa oli pari pahaa paikkaa.. kapinalliset saivat käsiinsä superseerumia. Kyllä niistä selvittiin." Denzel katsoi Johnia ja vastasi hymyillen. "Ja seuraavaksi taistelitkin supersankaria vastaan.. nimeltään Kapteeni Irak!", Denzel vastasi. John mulkaisi Denzeliä ja jatkoi. "Pointtini on, poju.. Tähän verrattuna Irak on leikkipuisto. Tämä on Otus." John juoksi käytävälle ja Denzel seurasi perässä. Robert jäi odottamaan kulman taakse samalla kun John ja Denzel tarkistivat käytävällä olevat huoneet. John vilkaisi tarvikehuoneeseen. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Yhtäkkiä huoneen suuri tulostin alkoi hurista ja vilkkua. Tulostin työnsi hitaasti paperia sisältään. John tarttui paperiin ja luki sen. Denzelkin luki paperin ja katsoi Johnia. "'He haluavat teidät elävinä', mitä helvettiä se tarkoittaa?" Denzel sanoi kiivaasti. John katsoi Denzeliin ja sanoi: "Larson tulosti tämän." Denzel katsoi paperia ja sanoi: "Miksi?" John käveli ovelle. Robert seisoi ovensuussa ja tuijotti Johnia ilmeettömästi. "Otetaan selvää" John sanoi.

Ryhmä Alpha eli John, Denzel ja Robert saapuivat laajaan avokonttoriin. Kaikki oli rikottu. Paristakymmenestä pöydästä vain muutama oli pystyssä. Lattialla oli kymmenien tuhansien arvosta tietokoneita palasina. Otus oli todella ollut raivoissaan täällä. John käveli avokonttorin poikki. Hän pysähtyi ja katsoi erästä pöytää. Luhistuneen pöydän alta näkyi ihmisen raajoja. Joku oli piiloutunut pöydän alle Otuksen raivotessa. Ei hyvä valinta.

Äkkiä Johnin kuulokkeissa alkoi kuulua puhetta. "Alpha, Beta kutsuu. Alpha! Havaitsimme ääniä kolmenkymmenen metrin päässä kulman takana. Äänet lähestyvät, pyydämme tukea! Toistan, pyydämme tukea!" John katsoi Robertia ja Denzeliä. "Se on Otus. Mennään", John sanoi.

VI

Jackson Memphis seisoi seinänkulman takana. Käytävän toisella puolella seisoivat Max ja Joan. Käytävä jatkui parikymmentä metriä eteenpäin. Jackson tuijotti seinää tiiviisti. Kulman takaa kuului raivokasta huutoa. Otus oli tulossa. Jackson otti vyöltään sokaisukranaatin. He saisivat sen avulla muutaman arvokkaan sekunnin lisää. Yhtäkkiä vastakkaisen seinän ohi lensi toimistotuoli joka iskeytyi toiseen seinään räsähtäen. Jackson nosti kätensä, jotta Max ja Joan eivät ampuisi.

Otus astui käytävälle. Se oli pelottava näky. Valtavan kokoinen, kaksi- ja puolimetrinen lihaskimppu oli kenen tahansa sotilaan pahin painajainen. Luodit vain hidastivat Otusta. Jacksonin erikoislamautin oli ainoa ase jolla oli Otukseen pidempi vaikutus. Ongelma oli, että Jacksonin täytyi päästä Otuksen lähelle työntääkseen lamauttimen tämän iholle.

Otus mulkoili eteensä ja murisi. Se ei ollut vielä havainnut Jacksonin ryhmää. Jackson heitti sokaisukranaatin kohti Otusta. Otus katseli kranaattia hämmentyneenä. Jackson, Max ja Joan painautuivat seinää vasten kun kranaatti välähti paukahtaen.

Kranaatti sokaisi Otuksen, joka huusi raivoissaan. Otus huitoi käsillään ympärilleen ja käveli hämmentyneenä edestakaisin. Jackson otti lamauttimen vyöltään. Hän juoksi kohti Otusta. Jackson jäi muutaman metrin päähän olennosta ja kohotti lamauttimen tätä kohti. Otus hieroi käsillään silmiään vaappuen samalla hitaasti paikallaan.

Jacksonin kuulokkeesta kuului: "Kapteeni? Mitkä ovat käskynne?" Otus pysähtyi sekunnin murto-osaksi kuultuaan äänen ja päästi lyhyen murahduksen. Sitten se huitaisi Jacksonia avokämmenellä kypärän sivuun. Lyönnin voima lennätti Jacksonin ilmalentoon poispäin Maxista ja Joanista.

VII

Robert Skelter oli juuri astunut ovesta sisään käytävään, kun hän näki kapteeni Jackson Memphisin lentävän hänen suuntaansa. Jackson tippui kivuliaasti maahan, ja Robert kuuli hänen luidensa rusahtavan. Jackson jäi makaamaan kyljelleen maahan. Hän tuijotti Robertia. Robert lähestyi Jacksonia hiljaa. "Skelter? Robert!" Jackson huusi. "Auta minua.. Minun kylkiluuni taisivat murtua.." Robert oli nyt Jacksonin edessä. Hän laskeutui kyykyyn tämän viereen. Robert vilkaisi Jacksonin vyötäröä. Jacksonin vyössä oli pieni laite, jossa luki "0 metriä". Robert tarttui laitteeseen ja irrotti sen Jacksonin vyöstä. Hän laittoi laitteen klipsin kiinni omaan vyöhönsä.

Robert otti pistoolinsa vyötäisiltään ja asetti sen piipun Jacksonin kypärän sivulle. Jackson tuijotti Robertin kiiluvia silmiä. Jackson aneli: "Ei, Robert.. Älä ammu! Minä autan sinua vapautumaan, kunhan et ammu! Minulla on perhe, vaimo ja lapsia.." Robert laukaisi pistoolin kovaäänisen paukahduksen kera. Luoti läpäisi Jacksonin kypärän ja sen alle muodostui verilammikko.

Robert otti pienen hallintalaitteen vyötäisiltään. Hän painoi nappia laitteen sivussa ja hänen muovimaskinsa irtautui kiinnikkeistään. Robert kiskaisi muovimaskin irti kasvoistaan. Hän nuolaisi huuliaan. "Denzel?" Robert kuiskasi. Robert kääntyi katsomaan taakseen ja huomasi Denzelin pistoolin osoittavan häntä metrin etäisyydeltä. "Pudota aseesi, Skelter" Denzel sanoi. "Hupi on ohi."